Turun maalarimestariyhdistyksen historiaa

Marjo Hyppösen vuonna 1992 kirjoittamaan historiikkiin pohjautuen koonnut ja täydentänyt Jaakko Lainio vuonna 2004

Turun maalarit perustivat oman ammattikunnan vuonna 1787. Sitä ennen oli ollut maalareilla jo yli 150 vuoden ajan yhteinen ammattikunta puuseppien, lasimestareiden, tynnyrintekijöiden ja kirvesmiesten kanssa. Turun maalariammattikunta oli aikoinaan omalla alallaan Suomen vanhin ja se toimi yhtäjaksoisesti ammattikuntien lakkauttamiseen saakka vuoteen 1868.

1890-luvun alku oli maalareille vaikeaa aikaa. Talouslama tyrehdytti rakennustoiminnan ja maalareita joutui paljon työttömäksi. Epävarmuus ja yhä heikommiksi käyneet palkat vaikuttivat siihen, että turkulaiset maalarityöntekijät katsoivat välttämättömäksi perustaa etujensa puolustamiseen oman liiton vuonna 1896. Samoihin aikoihin tämän työväenyhdistyksen vastapainoksi myös työnantajien piirissä nähtiin tarpeelliseksi perustaa oma yhdistys. Asiaa valmistelemaan asetettiin komitea, jossa oli mukana mm. maalarimestari Samuel Koskinen. ”Viralliseksi” perustamisvuodeksi on kirjattu kuitenkin vasta vuosi 1902, jolta ajalta on peräisin yhdistyksen perustamisasiakirja. Perustava kokous pidettiin Turun Käsityöläisyhdistyksen huoneistossa perjantaina 21.3.1902 klo 19:00. Yhdistyksen nimeksi tuli tuolloin Turun Maalarimestarien ja maalariliikkeenharjoittajien yhdistys.

Yhdistystoiminta ei ollut alkuaikoina kovin vilkasta ja se keskeytyikin välillä jopa kahdentoista vuoden ajaksi. Vuonna 1917 yhdistys perustettiin kuitenkin uudelleen ja sen jälkeen se onkin jatkanut keskeytyksittä toimintaansa ja jatkaa sitä myös edelleen tänäkin päivänä.

Vuonna 1927 yhdistyksen silloinen puheenjohtaja J. Ulstedt teki ehdotuksen oman lipun hankkimisesta. Huolellisen valmistelun ja monien vaiheiden jälkeen päädyttiin rehtori Edward Eleniuksen avustuksella taiteilija K. Rautiaisen suunnittelemaan lippuun, joka valmistui Baerin käsityöliikkeestä 9.2.1930. Tämä lippu vihittiin juhlallisesti Suomen maalarimestariliiton Turussa pidetyssä vuosikokouksessa vuonna 1931. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin yhdistyksen naistoimikunta lahjoitti yhdistykselle tarkalleen alkuperäisen mallin mukaan valmistetun uuden lipun, joka on edelleenkin käytössä yhdistyksen juhlatilaisuuksissa.

Yhdistyksen kokoukset pidettiin alkuaikoina eri ravintoloissa ja Turun Työnantajain yhdistyksen huoneistossa. Vuonna 1953 yhdistyksen edustaja Wiljam Marttinen teki ehdotuksen oman huoneiston hankkimiseksi. Tätä hanketta varten perustettiin yhdistykseen omakotirahasto, jota ryhdyttiin innokkaasti kartuttamaan. Erityisesti naisten ompeluseurassa tehtiin ahkerasti töitä oman huoneiston eteen. Vuonna 1957 valittiin huoneenhankintamiehistö, joka tutki ja valmisteli asiaa perinpohjaisesti aina tammikuulle 1960, jolloin vuosikokoukselle voitiin esitellä sopiva ostokohde eli osakehuoneisto Läntisellä Rantakadulla sijaitsevasta puutalosta. Kauppakirja allekirjoitettiin 19.1.1960. Unelmien täyttymys, kuten naisjaoston historiikissa todetaan.

Oman kerhohuoneiston alkuvuosina kerhoiltaa vietettiin lähes jokaisena tiistaina. Naistoimikunnalle oli varattu keittiön vierestä oma kokoushuone. Miesten puolella harrastettiin shakkipeliä, biljardia ja korttipeliä, usein illat venyivät hyvinkin pitkiksi, mutta yhteiset harrastukset nähtiin kuitenkin pääasiassa erittäin hyvänä, yhdistävänä tekijänä. Noihin aikoihin kerhotilaa myös vuokrattiin kulujen peittämiseksi jäsenten käyttöön käyttökertamaksua vastaan. Vuonna 1969 tiloja vuokrattiin lisäksi kerran viikossa Turun Naislaulajien käyttöön.

Kuusikymmenluku oli kaikin tavoin vilkkaan toiminnan aikaa. Kerholla järjestettiin juhlatilaisuuksia keväisin, syksyisin ja talvisin. Silloin myös tehtiin jo yhteisiä ulkomaanmatkoja, käytiin teattereissa jne.

Vuonna 1970 tuli koko kerhohuoneiston olemassaolo uhatuksi, kun viereen rakennettiin uusi hotelli ja tässä yhteydessä myös hotellin rakennuttaja halusi ostaa koko talon. Rakennus katsottiin kuitenkin Suomen muinaistieteellisen seuran ja Turun kaupungin historiallisen museon taholta arvokkaaksi vanhaksi rakennukseksi, joka on säilytettävä Turun katukuvassa. Talo on harvoja Turun palosta 1827 säilyneitä rakennuksia. Tiloista on saatu tämän jälkeen ostotarjouksia myöhemminkin, mutta yhdistys on aina katsonut parhaimmaksi säilyttää tilat omassa omistuksessaan.

Yli 30 vuoden ajan yhdistyksen kerhohuoneistoa käytettiin ahkerasti johtokunnan kokousten sekä tiistaisten kerhoiltojen lisäksi naistoimikunnan, urheilutoimikunnan sekä lukuisten eri tilapäisten toimikuntien kokouspaikkana. Tilan ylläpito katsottiin kuitenkin 1990-luvulle tultaessa käyttöasteeseen nähden kovin epätaloudelliseksi. Tilojen parempi hyödyntäminen olikin tuolloin esillä monissa kokouksissa. 1996 päätettiin hakea rakennuslupa kerhotilan yläkertaan tehtäville uusille edustustiloille. Samoihin aikoihin vuokrattiin alakerran huoneisto riistaruokiin erikoistuneelle ravintolalle. Ratkaisua pidettiin väliaikaisena ja sikäli hyvänä, että yhdistyksen kokouksia ja perinteisiä vuosijuhlia voitiin edelleen järjestää tutussa ympäristössä, vaikka kerhoillat ja muut mahdollisuudet omissa tiloissa jäivätkin pois toiminnasta. Vuosikymmenien aikana kertynyt irtaimisto paketoitiin ja varastoitiin Turun maalariammattikoululle, josta löytyi myös kokouspaikaksi sopiva Maalarikahvila.

Suunnitelmiin tuli jälleen uusi käänne, kun naapurihuoneiston vuokrannut mainostoimisto tarjoutui vuokraamaan myös yhdistyksen tilojen yläkerran toimistokäyttöönsä. Tarjous katsottiin yhdistyksen talouden kannalta sen verran hyväksi, että yläkerran edustustilasuunnitelmista luovuttiin ja tästä alkoikin uusi ajanjakso, jossa kerhotilan molemmissa kerroksissa toimivat vuokralaiset ja yhdistys kokoontui pääasiassa oppilaitoksen tiloissa

Turun Ammattiopistosäätiön perustaman Kehittämiskeskus Oltermannin kanssa alettiin tehdä yhteistyötä ja vuosisadan lopun toiminnalle olikin leimaa-antavinta koulutus ja kehittäminen. Oltermanni organisoi jäsenliikkeille useita matkoja ja opintopäiviä.

Kerhohuoneiston vuokralaisena ollut riistaravintola ei kuitenkaan osoittautunut menestyväksi, ja sen toiminta loppuikin melko pian kokonaan. Vielä ei kuitenkaan katsottu kannattavaksi ottaa alakertaa yhdistyksen omaan käyttöön, koska tilan tarjoutui vuokraamaan eräs tunnettu ohjelmatoimisto.

Vuonna 2001 yhdistys järjesti yhteistyössä Kehittämiskeskus Oltermannin kanssa Suomen maalarimestariliiton liittokokouksen vasta valmistuneessa Kylpylähotelli Caribiassa. Sadannen toimintavuoden kunniaksi järjestettiin myös erityinen juhlavastaanotto Turun Säästöpankin historiallisesti arvokkaassa juhlasalissa.

Näin edettiin aina vuoteen 2003 asti, jolloin ohjelmatoimiston vuokrasopimusaika päättyi ja toimisto muutti muualle. Vanhan kerhotilan palauttaminen seitsemän vuoden tauon jälkeen yhdistyksen omaan käyttöön tuntui jo monen mielestä suotavalta vaihtoehdolta, mutta tilanne muuttui jälleen toisenlaiseksi, kun yhdistykselle tarjoutui tilaisuus toteuttaa TAO, Turun Ammattiopistosäätiön kanssa yhteisprojekti, johon liittyi Hämeenkadulla, Rettigin palatsia vastapäätä sijaitsevan kiinteistöyhtiön hankinta. Projekti sai nimekseen Taitojen Aika, ja pian alkoikin yhdistyksen alkuhistorian aikoina uutuuttaan loistanut Samuel Koskisen talo herätä jälleen uuteen elämään. Nyt siis ollaan tilanteessa, jossa yhdistys näyttää saaneen tila- ja talouskysymyksensä todella vakaalle pohjalle ja voi taas kohta ”kaivaa” esille muotokuvat satavuotisen historian aikaisista puheenjohtajistaan, ja monet muutkin muistot menneiltä vuosiltaan.

Vanhaan kerhotilaan voi nykyisin käydä tutustumassa kuka tahansa menemällä vaikkapa ruokailemaan siellä nyt toimivaan Ravintola Sergio´s:iin.