Naistenjaoston historiaa

Turun naisjaosto hyvällä asialla jo yli 70 vuotta !

Makaan hiljaa sängyssäni tammikuun 10:tenä päivänä 1961. Tuijotan ajatuksissani kattoa ja koetan olla nukahtamatta. Pimeässä näen sinisten valojen välähtävän, kun raitiovaunu parhaillaan kääntyy Eerikinkadulta Humalistonkadulle jatkaen matkaansa kohti Turun rautatieasemaa. Valon välähdys ja pieni pyörien kirskahdus tuntuvat kotoisilta. Olo on muutenkin mukava ja turvallinen vaikka isä ja äiti ovatkin molemmat poissa kotoa. Äidillä on tänään kahvinkeittovuoro Turun Maalarimestariyhdistyksen kerholla Turun Läntisellä Rantakadulla. Pienessä asunnossa tuoksuu hyvältä, vastaleivotulta… Tiedän jo kokemuksesta, että aina kun äidillä on kahvinkeittovuoro, leipoo hän päivällä pullaa jota saan maistella kylmän maidon kanssa.

Sitä paitsi tiedän kuusivuotiaan kokemuksella, että äiti tulee kotiin aina ennen kymmentä ja jos
pinnistelen, jaksan ehkä valvoa siihen saakka. Sängyssä on kuitenkin oltava ja hiljaa, ikään kuin nukkuisin, kuten usein tapahtuikin.

Turun Maalarimestariyhdistys ja sen naisjaosto oli pitänyt puoli vuotta aiemmin eli 14.9.1960 ensimmäisen kokouksensa omassa kerhohuoneistossaan. Oman huoneiston saaminen oli vaatinut kaikilta jäseniltä ja naisjaostolta kovia ponnistuksia ja vuosien säästämistä. Naisjaosto tai alkuperäiseltä nimeltään ompeluseura sai alkunsa jo paljon aiemmin nimittäin vuonna 1937. Ompeluseuratoiminnan itse asiassa aloittivat miehet. Maalarimestari T. Franck ehdotti joulukuussa 1936 että perustettaisiin ompeluseura, joka työskentelisi osaston rahojen kartuttamiseksi. Helmikuussa 1937 maalarimestari W. Marttinen lahjoitti 50 kg kittiä lankojen ostoa varten. Kittiastia huutokaupattiin saman tien vieläpä parikin kertaa ja kun kokouksessa muutkin mestarit tekivät lahjoituksia kertyi uudelle ompeluseuralle tuosta kokouksesta alkupääomaa lankojen ostoa varten yhteensä 655 mk.

Ompeluseuran ensimmäinen virallinen pöytäkirja on päivätty 6.10.1937 ja silloin läsnä on ollut 10 rouvaa. Ompeluseura valitsi itselleen puheenjohtajan ja sihteerin ja alkoi kokoontua säännöllisesti pöytäkirjaa pitäen noin kerran kuukaudessa. Kokoontumispaikkoina oli joko Työnantajain huoneisto Puutarhakadulla tai sitten kokoonnuttiin ompeluseuran jäsenten kodeissa. Käsitöitä tehtiin ahkerasti ja niitä myös myyntiin ja arvottiin lähes kaikissa illanvietoissa ja kokouksissa. Ompeluseura otti myös vastuulleen illanvieton ja myyjäisten järjestämisen jo heti maaliskuussa 1938. Illanvietto sujui hyvin ja osaston opintorahastoon saatiin kiitettävästi tuloja vaikka soitto kaikui miesten kuuroille korville eivätkä rouvat päässeet tanssimaan.
Toukokuussa samana vuonna tehtiin myös ensimmäinen yhteinen retki jonka kohteena oli Turun lentokenttä Artukaisissa. Paluumatkalla tutustuttiin Lehtisen uuteen kahvilaan.

Alkava talvi- ja jatkosota hankaloittivat ompelutarvikkeiden hankintaa mutta sitkeästi rouvat jatkoivat ompelemistaan ja lahjoittivat reserviläisille marraskuussa 1939, 15 paria sukkia ja 3 paria käsineitä. vuosikokouksessa maaliskuussa 1940 rouvat päättivät lahjoittaa 500 mk Viipurin Maalarityönantajaliiton evakuoitujen hyväksi ja edelleen joulukuussa 1940 Turun Sotainvalideille 1 000 mk. Sotavuosina ompeluseura kokoontui ahkerasti 9-10 kertaa vuodessa ja lahjoitti mm. vuoden 1943 arpajaistulot sotalapsirahastoon. Sota-ajan jälkeen pula ompelutarvikkeita vain paheni ja tammikuussa 1948 päätettiin tehdä loppu materiaalipulasta. Päätettiin ostaa villoja, kehräyttää ne ja kutoa sukkia.

Ompeluseura kokoontui 50-luvun alussa keskimäärin kerran kuussa vuorotellen joko Työnantajain huoneistoissa tai jonkun jäsenen kotona. Jäsenmäärää vahvistettiin kutsumalla kahville kaikki maalarimestarien rouvat ja ompeluilloissa kokeiltiin myös ääneen lukemista ompelutöiden lomassa. Huhtikuussa 1952 luettiin mm. kaksi artikkelia Naisten Urheilulehdestä.
Tekniikankehityskin kiinnosti naisia koska he keväällä 1954 tutustuivat erään jäsenen kotona magnetofoniin. Kaksi rouvista oli tehnyt kronikan jonka jäsenet luulivat tulevan suoraan radiosta.

Haave omasta kerhohuoneistosta puhutti maalarimestareita 1950-luvun alussa ja vuonna 1954 vuosikokouksessa päätettiin perustaa omakotirahasto jota myös ompeluseura omassa vuosikokouksessaan päätti kartuttaa oman kykynsä mukaan. Käsitöitä rouvat ahkeroivat tämän jälkeen niin runsaasti, että käsitöistä huolehtimaan piti valita erityinen käsitöiden hoitaja.
Arpajaistuottoja uuteen rakennusrahastoon alkoi myös kertyä entistä enemmän ja kun lokakuussa 1957 ompeluseura vietti 20-uotisjuhlia muisteltiin ompeluseuran alkua ja kittiastiasta saatua alkupääomaa.

Tarvikkeiden kerääminen omaan kerhohuoneistoon aloitettiin ompeluseuran kokouksessa helmikuussa 1960. Tällöin jäsenet päättivät ostaa pakan pyyheliinakangasta josta he ompelivat 40 kpl valmiita pyyheliinoja. Samoihin aikoihin ompeluseura lähetti myös yhden jäsenistään kauppamatkalle Tukholmaan hankkimaan sopivaa kangasta Maalarimestariyhdistyksen uutta lippua varten. Uusi yhdistyksen lippu luovutettiin yhdistykselle maaliskuun 3 pnä 1961 jolloin Turun Maalarimestariyhdistys täytti 60 vuotta. Lipun kustannukset olivat yhteensä 80 000 mk ja malliltaan se oli entisen lipun mukaan tehty. Alkuperäisen lipun oli suunnitellut taiteilija K. Rautiainen ja se oli vihitty käyttöönsä tammikuussa 1931.
Ompeluseuran tekemät lahjoitukset Maalarimestariyhdistykselle eivät suinkaan jääneet pyyheliinoihin. yhdistys sai ompeluseuralta lahjoituksena marraskuun 29:pnä 1960, 30 000 mk ja lisäksi ompeluseura oli hankkinut taloustavaroita, verhoja ja tekstiilejä 196 705 mk:n arvosta. Näihin hankintoihin kuuluvat ne nykyisinkin käytössä olevat kymmenet veitset ja haarukat joihin on kaiverrettu ”sorsakoski” sekä valkoiset kultareunaiset posliiniastiastot joiden kaikkien pohjassa lukee ”Arabia”.

Kerhohuoneisto sijaitsee Läntisellä Rantakadulla Aurajoen rannalla aivan nykyisen Radisson SAS hotellin vieressä ja on rakennuksena Turussa kulttuurihistoriallinen helmi. Talo on hirsirakenteinen ja valmistunut vuonna 1787 ja yksi niistä harvoista rakennuksista nykyisen apteekkimuseon lisäksi jotka säilyivät Luostarimäen ulkopuolella Turun palosta 1827.
Rakennus on alun perin rakennettu asuintaloksi ja sen julkisivut oli kunnostettu viereisen suolamakasiinin muutostöiden yhteydessä 1902. Yhdistys maksoi talosta 1,5 milj mk jonka jälkeen se yhteistoimin remontoitiin ja kunnostettiin. Tässä yhteydessä eteisen ikkunoihin maalattiin lasimaalaukset Turun tuomiokirkosta, linnasta ja Samppalinnan tuulimyllystä. Kerhotilan takaseinään maalattiin öljyväreillä kankaalle Aurajokinäkymä kuvattuna kerhorakennuksen kohdalta satamaan päin. Ison maisemataulun hienoutena olivat aidot köydet kuvassa olevankuunaritakilan mastossa ja kuun loiste sekä Boren talon ikkunoista hohtava valo jotka oli toteutettu kankaan taakse asetetuilla valaisimilla. Rakennus on edelleen Turun Maalarimestariyhdistyksen omistama mutta sen ullakkotiloihin on rakennettu toimistotiloja ja alkuperäinen kerhohuoneisto muutettu ravintolaksi. Molemmat tilat ovat olleet vuokrattuina ulkopuolisille jo yli kymmenen vuotta.

Ompeluseuran nimi muutettiin tammikuussa 1963 naisjaostoksi koska katsottiin tämän nimen paremmin kuvaavan uutta toimintaa. Naisjaosto jakoi kahvinkeittovuorot siten, että aina kaksi jäsenistä oli kerrallaan emäntävuorossa. Rahaa kerättiin edelleen ja toiminta oli vilkasta.

Naisjaosto on myös myöhemmin tukenut taloudellisesti yhdistystä perustamisajatusta noudattaen ja on lahjoittanut monesti varoja kerhohuoneiston hankkimiseksi otetun lainan lyhennyksiin ja korkoihin. Myös taloustavaroita täydennettiin ja hankittiin vuosien mittaan lisää.

Lokakuussa 1967 naisjaosto valmistautui 30-vuotisjuhliinsa tilaamalla jaostolle oman Kauko Rostedtin suunnitteleman pienoislipun. Juhlavuonna päätettiin myös osallistua radiossa pyörivään Sävellahja 22 000 – keräykseen haastamalla muiden kaupunkien maalarimestarien naisjaostot mukaan Mauno Kuusiston esittämällä toivekappaleella ”Kertokaa se hänelle”.

Naisjaosto on paitsi tukemalla taloudellisesti yhdistystä järjestänyt jäsenilleen moninaista toimintaa. Tapana on vuosikymmeniä ollut vierailla 1-2 kertaa vuodessa Turun – Tampereen tai Helsingin teattereissa. On käyty tutustumassa museoihin ja näyttelyihin ja järjestetty iltamia, myyjäisiä, laskiais- ja vapputapahtumia, uuden vuoden vastaanottoja ja itsenäisyyspäivän vastaanottoja. Aikaa seuraavina rouvat ovat myös pitäneet bingo-iltoja joilla 1970- luvun alussa oli kannatusta. Jaosto on myös tukenut ja lahjoittanut varojaan yleishyödyllisille tahoille kuten SOS- lapsikylälle joulukuussa 1985.
Vahvaa innostusta synnyttivät myös 1960- luvulta alkanut ulkomaanmatkailu ja matkailu kotimaassa. Tapana on myös ollut, että jäsenet ovat omilta matkoiltaan lähettäneet kortteja ja seuraavassa kokouksessaan sitten kertoneet matkoilta saaduista kokemuksistaan. Postikortteja on tallennettuna täysi kansiollinen aina 1960- luvulta alkaen.

Vuosien kuluessa osalle jäsenkuntaa rakkaaksikin käynyttä kerhohuoneistoa ei enää käytetty samalla tavoin kuin tiloja hankittaessa. Vuosikymmeniä yhdistyksen jäsenet pitivät kerholla myös omia ja perheenjäsenensä juhlatilaisuuksia mutta aika siinä asiassa ajoi ohi.
Yhdistys ja naisjaosto ryhtyivät 1990- luvulla pitämään kokouksiaan Turun Ammattiopistosäätiön (TAO) tiloissa ja kerhotilat muutettiin lähinnä taloudelliseksi tukipylvääksi yhdistykselle.
Naisjaoston toiminta jatkui kuitenkin yhä vireänä vaikka omia tiloja muisteltiinkin haikaillen. Tämän vuoksi naisjaoston valtasi jälleen uusi innostunut vire kun Maalarimestariyhdistys yhdessä TAO:n kanssa 2000- luvun taitteessa osti Rettingin rinteestä osoitteesta Hämeenkatu 24 kaksi kerroksisen kivitalon ja sen vieressä olevan puutalon kunnostettaviksi TAO:lle oppilaiden restaurointikeskukseksi ja yhdistykselle uudeksi Klubitilaksi.
Talon on rakennuttanut maalarimestari Samuel Koskinen 1880 luvulla omaksi kodikseen ja yrityksensä toimitiloiksi. TAO:n oppilastyönä tekemä kunnostusurakka, jonka kustannuksista on vastannut maalarimestariyhdistys, on kunnianosoitus menneiden polvien käsityötaidolle. Rakennukseen on koottu 100 vuoden takaa koristemaalauksia joita nyt on nähtävissä rakennuksen seinillä, katoissa ja lattioissa. Maalarimestariyhdistys ja sen naisjaosto kokoontuvat säännöllisesti kuukausikokouksiinsa ja klubi-iltoihin mutta tiloilla on nyt myös päiväkäyttöä oppilaitoksena. Naisjaosto ei ole luopunut järjestelyvastuusta vuosijuhlien ja muiden perinteisten tapaamisten järjestelyissä vaan päinvastoin on ideoinut uusia tapahtumia jäsenilleen kuten koko perheen puurojuhlat joulun alla ja Vappuaamun ”Brunssi” keväällä. Nämä kaksi tapahtumaa ovat saaneet sankat joukot liikkeelle ja niitä odotetaan hartaasti.

Luettuani nyt nipun vanhoja pöytäkirjoja en pysty erikseen nimeltä mainiten kiittämään Teitä kaikkia naisjaoston perustajia, puheenjohtajia, käsityövastaavia tai kymmeniä aktiivisia jäseniä koska se veisi liikaa tilaa ja saattaisin myös tietämättömyyttäni jättää mainitsematta jonkun todella tärkeän henkilön. Voin ainoastaan nöyrästi kiittää Teitä kaikkia nykyisiä ja jo edesmenneitä jäseniä siitä liikuttavan hyvästä työstä jota olette tehneet.
Yhdistyksen kokouksessa 6.9.1939 on kirjattu, että ompeluseurailtojen avulla edistetään ja tuetaan yhdistyksen toimintaa. Myöhemmin on muotoiltu toiminnan tavoitteeksi lujittaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja virkistää jäseniä jaksamaan eteenpäin arjen askareissa.
Mitäpä tuohon olisi tänäänkään enää muuta lisättävää.

Kunnioittaen ja sydämellisesti onnitellen

Merimaskussa 23.4.2007

Raimo Kronström
Suomen Maalarimestariliitto
hallituksen puheenjohtaja